Kun kerran vauhtiin päästiin, niin kirjoitellaanpa vielä toinen teksti samantien.. Tämä tarina kertoo lähinnä pennuista, Peten pennuista. Petellehän pentuja on kertynyt melko lyhyessä ajassa jo melko pahjonkin - vuonna 2011 syntyivät Pepeto's G- ja H-pentueet, vuonna 2012 maailmaan tulivat Woohoo kennelin ensimmäinen pentue ja Pepeto's kennelin J-pentue. Tänä vuonnakin maailmaan on jo saapunut kaksi pesuetta Peten jälkeläisiä.
Helmikuussa kirjoituksia kirjoitellessani mainitsin, että vieressäni ähisi neitokainen pentuja tehden. Tuo pentue oli Peten ja Kiran (Chiboogie's Kiss Kiss). Kyseessä oli alunperinkin melko dramaattinen pentue - pennut syntyivät loppujen lopuksi keisarileikkaukselle. Iso kiitos Porin päivystävälle eläinlääkärille, kun pelastit pennut maailmaan! Pentueessa syntyi kolme pienen pientä tyttöä ja yksi jätkä.
 |
| Ensimmäinen yö |
 |
| Klaani koossa!<3 |
 |
| Maailma avautuu :) |
|
|
Pennut olivat ihan loistavia ja voi vietävä, miten rakastan sitä pentutuoksua!!! Pienokaiset kehittyivät hienosti ja meillä oli Sannan kanssa hieman suunnitelmiakin pentueen varalle.. Lapsosten täytettyä noin neljä viikkoa, kävin heitä Tottijärvellä katsomassa. Ohessa kuvat lapsosista :)
 |
| Poika - tästä mä tykkäsin niin kovasti!!! |
 |
| Peikko-enkeli <3 |
 |
| Blondi tyttö 1 |
 |
| Tumma tyttö |
 |
| Blondi tyttö 2 |
 |
| Wilman kaunis naama |
|
|
Tuon ikäiset pennut hellyyttävät ylitsevuotavan vahvasti! Tämän kerran jälkeen into päästä pentuja katsomaan vielä kerran ennen maailmalle lähtöään, oli valtava :) Muutenkin niitä oli Sannan kanssa tarkoitus pruuvailla.. Pääsinkin pentuja katsomaan torstaina kaksi päivää ennen luovutusta. Odotukset olivat suuret, haaveet yhteisestä sijoitusnartusta kovat. Kaikki ei kuitenkaan ollut kohdallaan - Sannan kanssa ihmettelimme, kun ainut poikapentu vain itki ja itki. Sannan mies Joni huomasi jonkin ajan kuluttua, että pentu ei ollut muutenkaan normaali - se käveli päin seiniä, oksensi, kouristeli.. Se oli kamalaa katsottavaa. Pentu oli vietävä päivystykseen ja erilaisten verikokeiden ja tutkimusten jälkeen siellä todettiin, että pentu olisi parempi päästää pois tuskistaan. Suru oli valtava - miten jostain niin pienestä voi tulla jotain niin tärkeää niin nopeasti?
Myös sijoitusnarttu-haaveet piti jäädyttää hetkeksi, olihan pakko tietää ennen, että mikä pienelle miehelle tuli. Sanna lähetti pikkupojan Eviraan tutkittavaksi. Monen piinaavan viikon jälkeen saimme vastauksen pojan kohtalosta - kyseessä oli märkäinen keuhkotulehdus, jossa bakteerikantaa. Niin surullinen kuin koko episodi olikin, niin saatoimme huokaista helpotuksesta, että kyseessä ei ollut mikään perinnöllinen sairaus, vaan täysin yksittäinen tapaus. Jotain hyvää! Tuosta tapahtumasta on kohta jo kaksi kuukautta, mutta en voi sanoa, etteikö tuo pieni mies viikoittain vielä mielessäni pyöri. Aloittelevalle kasvattajalle tuo oli opettava, mutta ah, niin surullinen ja rankka kokemus.. Nyt ei auta kuin ajatella, että pikku-Peikko on nyt paremmassa paikassa ja saa nauttia elämästään kivuttomana.
Tämän uutisen tiimoin myös pentueen tyttöpennut saattoivat jatkaa elämäänsä turvallisemmin mielin uusissa kodeissaan! Tytöille tehtiin myös maksashuntti-testit, josta kaikki saivat puhtaat hyvät arvot :)
Koska juttu päättyi melko raskaasti, niin laitan oheen vielä viimeisen kuvan, jonka tarkoitus on piristää jokaisen mieltä :)
Otetaan me kaikki kuvan pennusta mallia ja suunnataan kohti kesää rennoin ja kevein mielin :)
