Mulla on maailman paras koira! Tänään oli vuorossa kotikisat, joissa oli ykkösille harmittavasti tarjolla vain yksi startti. Olihan tuo kuitenkin pakko kokeilla, kisoja ei koskaan ole liian lähellä :)
Pete oli taas ennen lähtöä todella levoton, haukkui ja komensi mua.. Sitä se ei juurikaan normaalisti tee, mä en tiedä, mikä tuolla kotihallissa on! Tuntuu, että näissä kisatilanteissa se on kaikkein levottomin just omassa hallissa. Jännitänköhän mä eniten siellä, kun on valtavasti tuttuja katsomassa?? Rata vaikutti kuitenkin heti melko mukavalta, alku oli ainut kohta, mikä vähän enemmän jännitti.. Siinä kun oli sellainen este - puomi-suora, joiden välissä piti taas kurvata putkeen - ne ei oo meille helppoja!
Noh, meen lähtö tuli jotenkin kovin "yhtäkkiä".. Ihan kuin en olis ehtinyt iskeä itseäni siihen suurimpaan paniikkiin, vaan pääsin melko rauhallisin mielin radalle. Pete odotti tosi kauniisti (tässä on tapahtunut edistystä!!!), vaikka ei ensin maahan meinannut mennäkään. Lähtö sujui ongelmitta, Pete suunnisti suoraan esteen jälkeen putkeen ilman pienintäkään yritystä puomin suuntaan. Tän jälkeen oli puomi, pituus, muuri, kaks hyppyä, A-este, putki, kaks hyppyä, putki.. Pete toimi kuin ajatus!!! Se oli uskomatonta, Pete meni juuri sinne minne pyysin, totteli kuin unelma. Nää on niitä hetkiä, jolloin kaikki työ on ollut kaiken pään seinään hakkaamisen ja uurastamisen arvoista - näinä hetkinä muistaa, miks treenaamista jatkaa!
Putkien jälkeen vuorossa oli kepit. Vaikka mä rataantutustumisessa olin niin tarkkaan katsonut itselleni paikan, jossa tuun seisomaan, etten oo liian lähellä, niin SILTI mä ajauduin ihan liian lähelle keppejä, ja siinä kosahti. Petellä ei ollut mitään käryä, mistä välistä mennään sisään, kun meikäläinen seisoi ihan tiellä. Vitonenhan siinä paukahti ja aikaa kului.. Kun oikea sisäänmenokolo löytyi, Pete meni kepit tosi kivasti loppuun saakka. Keppien jälkeen oli vielä kaks hyppyä, rengas ja hyppy. Keppien virheestä huolimatta meikäläinen tuli maaliin suu messingillä, naama kuin Naantalin aurinko! :) Pete oli loistava, keppivirhe meni puhtaasti mun niskoille!
Kaiken kruunasi meidän hienoakin hienompi aika. Ihanneaika radalla oli 45 sekunttia, me oltiin Peten kanssa ainut (tuloksen saanut) koirakko, joka suoritti radan alle 40 sekunnin! Se tuntui hyvältä, Pete kun on oikeasti nopea mini! Erittäin onnistunut kisasuoritus, oon enemmän kuin tyytyväinen upeaan cairn-urokseeni <3 Kiitos Pete!
Tampereen kisat jäivät nyt sitten meidän osalta väliin, kun mä unohdin ilmoittaa meidät sinne.. Seuraavat kisat ois nyt sitten näillä näkymin vasta 23.-24. heinäkuuta Raumalla, jolloin pääsis suorittamaan viis starttia :) Tosin seurakaveri kisoissa vinkkas menevänsä juhannuksena Piikkiöön kisoihin ja sanoi, että kimppakyyti ois hyvä vaihtoehto ;) Täytyypi siis miettiä niitä juhannussuunnitelmia vielä ja pohtia, josko siellä kävis kaks starttia vielä ennen heinäkuun loppua ottamassa.. Into ainakin on kova ja niinhän se menee - nälkä kasvaa syödessä! ;)
Loppuun voisin laittaa vielä vähän Pimun kuulumisia. Juoksuja kovin odotellaan, urokset jo haistelevat neitosta enemmän ja Pimun merkkailu on lisääntynyt. Kuukauden sisään niiden pitäis alkaa.. Ehkä tässä vaiheessa voidaan jo varmaan raottaa vähän salaperäisyyden varjoa, kun Cairnterrieriliitoltakin saatiin hyväksytty vastaus jalostustiedusteluun. Eli, Pimun tuleva sulhanen on aika julkistaa.. Tättärää tättärää.. Juoksut kun alkavat, ei meidän tarvii urosta kaukaa lähteä hakemaan. Kun kerran kotoakin upea uros löytyy ja yhdistelmä on toimiva, niin mikäs siinä! Pimun ensimmäisten lapsosten isäksi tulee siis meidän ihana Pete! Pepeto's Desiree <3 Candycairn Charlie Brown. Kasvattajan valinta tuli mullekin vähän puskan takaa, mutta oon kyllä tosi innoissani! Sit täytyis vaan toivoa, että mahdolliset pennut menis yhteistyöhalukkaisiin koteihin, ettei käy vaan niin, että mulla on kotonani kohta kolmas koira ;)
Aurinkoista Helatorstaita kaikille! Kohti ensimmäistä kesälomaviikkoa suunnataan ;)
