Pimu, Pete & Pihka

Pimu, Pete & Pihka

Sivut

14.5.2011

Rauman näyttelypäivä

Rauman koiranäyttely sujui vähän eri merkeissä kuin mitä alun perin suunnittelin. Vein viime torstaina Pimun kasvattajalleen Hannalle trimmiin ja kävi vähän niin kuin olin ajatellutkin - Pimun turkki oli aivan liian lyhyt näyttelyyn vietäväksi. Päätimmekin Hannan kanssa yhdessä, että Rauman näyttely jää tänä vuonna Pimun osalta väliin. Vaikka neiti ei näyttelyyn osallistunutkaan, päätin itse lähteä kannustamaan Pimun veljeä Kamua Raumalle. Oli ihana katsella upeita cairneja kehässä jännittämättä itse ollenkaan :D Kamukin käyttäytyi oikein hienosti ja sai ERIn sekä SA:n! Onnea Heidi ja Kamu!:)

Pete oli mukanani Raumalla vähän tyttöjä katsomassa ;) Päivä oli antoisa ja mielenkiintoinen, vaikka vettä tulikin taivaan täydeltä koko päivän. Tuomarin arvosteluita seuratessani sain todeta Pimun kotiin jättämisen olleen oikea ratkaisu: tuomari piti selkeästi enemmän runsasturkkisista kuin niukkaturkkisista koirista! Pimun onkin nyt sitten aika jäädä odottelemaan seuraavia juoksuja ja niistä alkavaa mammalomaa :) Tällä hetkellä neidille onkin suunnitteilla varsin mielenkiintoinen urosvaihtoehto.. Jalostustiedustelulautakunnan tuomiota odotellessa ;) Pimun seuraavia kisakoitoksia saammekin sitten odotella jonkin aikaakin..

Peten seuraavana urakkana on näillä näkymin tosissaan kotikisat 2.6. ja mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, käymme todennäköisesti myös Tampereella starttaamassa 5. kesäkuuta :) Näitä odotellessa!;)

7.5.2011

Kisakuulumisia Hämeenkyröstä

Tänään vietimme Peten kanssa Hämeenkyrössä aivan ihanan kisapäivän aurinkoisessa ilmassa. Kisat järjestettiin pesäpallokentällä, joten pohja oli todella ihanteellinen juosta - sekä koiralle että ohjaajalle. Kentällä oli kaksi kisakenttää rinnakkain eikä niiden välissä ollut minkäänlaista kunnollista aitaa. Tää aiheutti mussa vähän jännitystä: Miten Pete reagoisi, kun viereisellä radalla joku menisi samaan aikaan?? Mehän ei olla treenattu edes ulkokentällä sitten kesän 2009, saatikka sitten niin, että vieressä suorittaisi joku muu rataa.. Pete oli kuitenkin rauhallinen ennen lähtöjä ja sai mutkin näin rentoutumaan hiukan :)


"Nakkia, nakkia, nakkia!!!"

Lämmittelyä..

Viimeiset odottamisharjoitukset ennen radalla lähtöä
Ensimmäinen agilityrata vaikutti tutustuessa melko kivalta, vain kepit tuntuivat olevan "pelottavammat" meikäläisen mielestä. Pete odotti lähdössä todella mallikkaasti ja sainkin rauhassa siirtyä hyväksi kokemaani paikkaan. Alku lähti hyvin käyntiin, mutta kolmannella esteellä Pete ohitti esteen huonosta ohjauksesta johtuen. Hää kuumeni tästä vähän ja muutaman esteen jälkeen painoi vahingossa ohi putken. Putken jälkeen suoritusvuorossa oli kepit, joille Pete mallikkaasti lähti väärältä puolelta. Tässä vaiheessa mua jo lähinnä nauratti, minkä jälkeen rata sujuikin tosi hienosti loppuun :D Tästä radasta kuvittelin meille tulleen monen monta virhepistettä, mutta kuitenkin kuvittelin, että saimme hyväksytyn tuloksen. Olikin melkoinen yllätys, että tuloslistassa näkyi kohdallamme "hylätty". Vieläkään en tiedä, että missä kohtaa tuon hylkäämisen johtaneen virheen teimme.. Ehkä oon tehnyt väärän radan keppien jälkeen tai jotain, koska kepeille asti kiellot oli merkitty tuomarinsihteerin lappuun.. Who knows?? Mutta fiilis oli kuitenkin ihan ok, Pete kuitenkin teki mitä pyysin, eikä ottanut häiriötä kentän ulkopuolisista tekijöistä :)

Valppaana, mutta kauniisti odottaen :)

Toiseen rataan tutustuminen alkoi välittömästi ensimmäisen luokan loputtua, rata oli jo rakennettu valmiiksi viereiselle kentälle. Kyseinen agilityrata sisälsi jo muutamia meille selkeästi haastavampia kohtia, mutta yleiskuva oli mielestäni ihan ok. Etenkin alussa oli meille ehdottoman vaikea kohta kun kahden hypyn jälkeen piti kaartaa vasemmalle putkeen, vaikka suoraan edessä oli Peten mielestä "ah, niin ihana" kontaktieste. Pete kävi vielä vähän kierroksilla edellisen radan jäljiltä, mikä näkyi esim lähdössä siten, että vaikka hää kiltisti odotti paikoillaan, niin ei ensinnäkään malttanut mennä maahan ja istumasta nousi seisomaan.. Luojan kiitos hää kuitenkin ODOTTI lähtölupaani! Tämän ansiosta sain kuin sainkin Peten putkeen, josta onnistuneesti saimme jatkettua rataa mielestäni oikeinkin kivasti :) Parissa kohtaa (keppien lähdössä, A-esteen lähistöllä) tuli läheltä-piti-tilanteita, mutta tälläkin kertaa luulin, että niistä selvittiin vain muutamilla lisäsekunneilla, ei virhepisteillä.. Toisin kuitenkin kävi :D Tuloslistasta sain huomata, että ratavirheitä oli kuin olikin kertynyt viisi kappaletta (eli virheen verran) kolmen ylitetyn sekunnin lisäksi.. Ylitettyä aikaa osasin vähän odottaakin, mutta ratavirheet olivat hienoinen pettymys, koska itse en TAASKAAN tiedä, että mistä kohtaa rataa nuo virheet tulivat.. Oletettavasti kepeille lähdettäessä, koska esteitä ei tippunut ja kontaktit näin Peten huolellisesti ottavan.. Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin varsin tyytyväinen Peteen tältä radalta, vaikka tuloksena olikin 8,08!


Ennen kolmatta rataa oli onneksi pienoinen hengähdystauko, saatiin Peten kanssa molemmat rauhoitettua itsemme!:D Viimeisenä vuorossa oli hyppyrata.. Rata sisälsi paljon pitkiä suoria (joilla mä en pysy Peten perässä), mutta muuten vaikutti ihan kivalta!!!:) Tällä radalla Pete ei enää malttanut lähdössä odottaa, vaan otti varaslähdön.. Luojan kiitos lähdössäkin oli pitkä suora, joka päättyi putkeen, joten sain Peten hyvin ohjattua oikeille esteille vaikka olinkin vähän jäljessä! Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen meidän rataan!:) Tosin kepeiltä otettiin taas se harmillinen vitonen, niitä tarvii HARJOITELLA, HARJOITELLA, HARJOITELLA!!!! Huomasin kuitenkin, et Pete osaa mennä kepit tuolta "väärältä puolelta" selkeästi paremmin kuin siltä, miltä muut.. Osas etsiä sisääntulon itse ja liikkui paljon vauhdikkaammin!:) Ihan loppupuolella kolaroitiin Peten kanssa oikein urakalla, kun Pete meinas mennä yhtään odottamatta putkeen väärästä päästä ja mä satuin justiinsa juoksemaan sen väärän pään kohdalla :D Tästä selvittiin kuitenkin säikähdyksellä ja rata sujui onnistuneesti loppuun saakka!

Vauhdilla "lammaskoirani" suuntaa kohti maalia <3
Kokonaisuudessaan päivästä jäi oikein hyvä maku suuhun, vaikka niitä LUVA-nollia ei tältä reissulta tippunutkaan!:) Se on kumma, et tällasista reissuista vaan nälkä kasvaa, ja mieli tekis ilmoittautua nyt vaan uusiin ja uusiin kisoihin :D Kesäkuulla on meidän seuran omat kisat, jotka tarvii varmasti käydä kokeilemassa! Niissä on kuitenkin vain yksi startti, joten täytyypi katsella josko toukokuun lopulle tai kesäkuun alulle vielä jotkut kisat kävis kokeilemassa, kun muuten kesäkuun loppupuolen kisatarjonta vaikutti aika heikosti sopivan mun suunnitelmiin.. Hämeenkyrön kisaolosuhteita voin kuitenkin suositella jokaiselle! Pete saa illalla kunnon herkkuruuat kiitokseksi hyvästä suoriutumisesta :) Päivän onnistumisesta kiitokset ihanalle auringolle, joka lämmitti meitä mukavasti, sekä Santulle, joka urhoollisesti kesti jännitykseni, toimi lisäkäsinäni ja otti kaikki blogissakin olevat valokuvat tältä päivältä! Valtaisat kiitokset myös Annikalle ja Latelle, jotka piditte hyvää huolta Pimusta täällä Porissa :) Nyt olkkarin lattialla makaa kaksi hyvin väsynyttä cairnia <3

Mun ihana apurini ;)

Mun päivän stara :)
Ens viikonloppuna olis (valitettavasti kaljun) Pimun vuoro esiintyä Rauman näyttelyssä :) Sitä odotellessa!