Pimu, Pete & Pihka

Pimu, Pete & Pihka

27.4.2011

Pääsiäinen - epävirallisten kulta-aikaa

Toukokuun koitokset lähestyvät ja päätinkin pyhittää pääsiäisen tienoon koirille ja hyville harjoittelutilaisuuksille. Pitkäperjantaina lähdimme Pimun kanssa tytöissä Dogo Argentinojen järjestämään match showhun K-Raudan piha-alueelle. Lisäkäsiksi, valokuvaajaksi ja loistavaksi seuraksi saimme matkaamme Annikan, joka onkin valokuvannut kaikki ko. päivältä olevat valokuvat! Kiitos Annika!

"Vähän minuu jännittää.."

Pimu käyttäytyi odotellessa tosi hienosti ja jaksoi hyvin pitkän päivän. Odotteluajat neitonen makaili rennosti auringossa lähes muista koirista välittämättä. Esiintymisintoa show neidiltämme kuitenkin löytyi ja prinsessa innostui heti, kun kehään lähtö lähestyi! Pimu seurasi oikein kauniisti minuun keskittyen, häntä heiluen ja elämäniloa pursuten. Tuota neitiä on ilo esittää!

Kauniisti esiintyminen jatkui myös kehässä, eikä isokaan koiramäärä neitiä juuri häirinnyt. Pientä pitkäjänteisyyden puuttumista ilmassa kuitenkin esiintyi, kun tuomari seisotti meitä Pimun mielestä selkeästi liian pitkään, kun hän ei enää olis jaksanut lopussa pysyä paikallaan. Myös pöydällä olo oli pelottavaa, mutta tuomari oli onneksi varsin ymmärtäväinen ja rohkaiseva. 
"Aaaapuaaa, oon liian korkeella.."

 Kokonaisuudessaan olin Pimun suoritukseen kovin tyytyväinen, vaikka pöytä pelottikin ja pitkäjänteisyys puuttui. Pitkäperjantaina meitä lämmitti ihana aurinko ja tuomarikin muisti pientä prinsessaa palkitsemalla hänet ensin punaisella nauhalla ja sijoittamalla neitosen lopulta punaisten pienten aikuisten toisiksi parhaaksi koiraksi :) Oon erittäin ylpeä neitosesta, kilpakumppaneita kun oli 40!

Seuraava yritys meillä oli ensimmäisenä pääsiäispäivänä Noormarkussa. Sielläkin oli vuorossa match show ja ajattelin kartuttaa Pimun kehäkokemusta vielä sielläkin. Koiria piisasi taas vaikka muille jakaa ja aurinko porotti perjantaita kuumemmin. Pimu oli melko vetelän oloinen kehän ulkopuolella, mutta jaksoi esiintyä nätisti vuoromme vihdoin tullessa. Seisomiseenkin oli löytynyt hiukkanen pitkäjänteisyyttä ja neiti pysyi paikallaan perjantaita paremmin. Pöytä pelotti yhä.. Harjoitusta siis siihen tarvitaan vielä ennen Rauman näyttelyä!!! Tällä kertaa meillä ei onnea matkassa ollut, vaan tuomari antoi meille ensin sinisen nauhan, emmekä sijoittuneet sinisten joukossa. Liekö kovatasoinen skaba vai huonoa tuuria..;)

Toisena pääsiäispäivänä oli Peten vuoro päästä estradille! Match shown sijaan suuntasimme omalle treenihallillemme epävirallisiin agilitykisoihin Jaakko apunamme. Olin ilmoittanut Peten vain ykkösluokan kisaan, myöhemmin harmitti, että jätin mölliluokan väliin.. Ennen vuoroamme Pete oli suunnattoman levoton, ärhenteli muille koirille ja haisteli vain hallin lattiaa.. Siitäpä mä sain itsevarmuutta ja intoa.. NOT!!! Rata vaikutti ihan mukavalta, tosin alussa koiran piti odottaa aika kauan, jotta saisin tehtyä tien niin kuin halusin. Odottaminen kun on lähiaikoina ollut meille kovin vaikeaa..

Startattiin luokassamme seitsemänsinä. Pete yllätti mut heti alussa odottamalla tosi kauniisti, kun kävelin haluamaani kohtaan. Heti lähdössä kuitenkin kosahti, ja Pete tiputti ensimmäisen esteen. Sen jälkeen viis estettä meni oikein sujuvasti, kunnes tuli keppien vuoro. Siitä napattiin heti kaks vitosta, lähteminen kepeille kun oli kovin vaikeaa.. Keppien jälkeen en sitten tiedä, et luovutinko mä vai mitä tapahtui, kun kaks seuraavaa estettä mentiin vielä aika mukavasti, mutta sen jälkeen Pete meni lähinnä miten itse halusi.. Tuli kyllä samaan suuntaan kuin minä, mut suoritti esteitä, jotka nyt suinkaan sattuivat kiinnostamaan.. Nauraen poistuttiin radalta, hyvä fiilis mulle kuitenkin jäi, vaik ei suoritusta mitenkään voikaan kehua!:D Tästä on hyvä jatkaa Hämeenkyrön kisoja jännittäen ja kauhulla (sekä vähän innollakin) odottaen :)

Tapahtumarikkaan pääsiäisen jälkeen on ollut tasoittumisen ja rauhoittumisen aikaa, ja viikonlopuksi muruset pääsevätkin mökille rentoutumaan mummun, pappan ja Jaken kanssa! Se olis sit puoltoista viikkoa Hämeenkyrön koetukseen..

21.4.2011

Kamun luona kylässä

Käytiin murusten kanssa moikkaamassa Pimun Kamu-veljeä (Pepeto's Dominic). Koirukset pääsivät nauttimaan toistensa seurasta ja aidatusta pihasta. Ois sellanen vaan luksusta! Ohessa muutamia kuvia ihanasta keväisestä sunnuntaipäivästä :)

Vauhdin hurmaa a la Pete

Kaverukset pallon perässä: Kamu, Pete ja Pimu

Karvapää-Petri <3

Isäntämme Kamu (Pepeto's Dominic)


Aarteet <3 Pete, Pimu ja Kamu

15.4.2011

Kesäsuunnitelmia

Huhtikuun ensimmäisenä lauantaina olin agilityseuramme WECA ry:n kisoissa talkoilemassa koko päivän. Kun koko päivän seurailin kisaavia koirakoita kentän laidalta, syttyi minullekin taas valtaisa näyttely- ja kisakuume hetken tauon jälkeen. Noiden kisojen jälkeen päätin pitää kunnon kisakesän Peten kanssa :) Tähän päätökseen liittyi myös blogin pitäminen: on kiva kirjoitella ja lueskella kisojen ja näyttelyiden tapahtumista, arvosteluista jne samasta paikasta itsekin!

Näyttelyrintamalla päätin kuljettaa molemmat koirat ainakin yhdessä näyttelyssä kesän aikana. Pimun koitos tuleekin olemaan jo ensi kuussa Raumalla, kun suuntaamme tyttöjen kesken Rauman kansalliseen kaikkien rotujen koiranäyttelyyn 14.5. Katsotaan, miten pirteä cairnineitimme tällä kertaa kehässä esiintyy ja onnistuuko hän valloittamaan tuomarin sydämen! Peten varalle olen suunnitellut Porin KV-näyttelyä heinäkuun lopussa, mikäli turkki vain saadaan siihen mennessä kuntoon. Viime vuonnahan Pete yllätti mut totaalisesti sijoittumalla Porin näyttelyssä paras uros kolmoseksi ja voittamalla SERTin! Tämän jälkeen emme kehissä ole käyneet, joten katsotaan, olisko Petellä potentiaalia haalia vielä muutama SERT kasaan ;)

Peten kanssa tarkoituksena olis myös kierrellä lähialuiden agilitykisoja. Pienenä tavoitteena voitaisiin pitää kesän aikana kakkosiin siirtymistä!;) Tähän otan kuitenkin varaukseksi sen, miten Pete tulee suhtautumaan ulkokenttiin pitkän hallitreenikauden jälkeen. Tekosyitähän täytyy meillä jokaisella olla!;) Petellähän on tuo ensimmäinen LUVA jo ansaittuna, joten enää tarvittaisiin kaksi nollarataa. Toivotaan parasta ja treenataan kunnolla! Seuraava virallinen agilitykoitos on 7.5. Hämeenkyrössä, jossa luvassa olisi kaksi agilityrataa sekä yksi hyppyrata. 

Kesän varalle on myös luvassa hieman erilaisia suunnitelmia :) Pikkuneiti-Pepeto's pääsee tänä kesänä täyttämään ensimmäisen urakkansa sijoitusnartun tittelistään ja tarkoituksena olisikin, että neiti pääsisi treffeille seuraavien juoksujen aikana. Pentuja voitaneen odottaa kaiken hyvin sujuessa viimeistään alkusyksystä. Tässä blogissa päästään siis seuraamaan myös Pimun matkaa nuoresta luonnon lapsesta pentueen äidiksi :) 

Treeni-innolla ja pentukuumeella kohti kesää siis!:)

12.4.2011

Kuvia matkan varrelta

Ohessa muutama kuva koirista nauttimassa elämän riemuista. 

Kuva: Riikka Mäkelä
Kuva: Riikka Mäkelä
Kuva: Riikka Mäkelä
Kuva: Nia Nurmi


11.4.2011

Pääosassa P&P

Pete ja Pimu ovat vauhdikkaita ja iloisia cairnterriereitä, jotka piristävät niin minun kuin meillä kyläilevienkin ihmisten elämää. Muruset ovat perheeni ja pitävät päiväni kiireisinä, mikäli muuten aika kävisi pitkäksi. Cairnimainen veikeys, iloinen luonne, tulinen tempperamentti ja ihastuttava itsepäisyys pitävät yllä suurta intohimoani rotua kohtaan. 

Pete (Candycairn Charlie Brown) saapui elämääni syksyllä 2006. Olin haaveillut koirasta koko elämäni - vihdoin haaveesta tuli totta! Pete on vuosien varrella todistanut kerta kerran jälkeen olevansa elämäni paras päätös: se on tuonut minulle iloa tavallisessa päivässä, onnistumisen riemuja harrastusten parissa sekä omalla tavallaan tukenut minua ehkä voimakkaammin kuin kukaan, kun elämä on koetellut. 

Pete on luonteeltaan iloinen, reipas ja kaikesta kiinnostunut cairnuros, joka pitää meistä perheen naisista välillä vähän liiankin hyvää huolta. Väriltään Pete on brindle,  hää on tummentunut kovasti iän kasvaessa. Pete on uskomaton harrastuskaveri: on aivan sama, minkä lajin pariin olen Peten raahannut, se on jaksanut innostua siitä, mitä olemme tekemässä, tehnyt parhaansa ja yleensä menestynyt lajissaan, mikäli omistajalla vaan on ollut intoa lajiin enemmänkin perehtyä. Tutuimpia lajeja Peten kanssa ovat näyttelyt, toko ja etenkin agility, jota olemme nyt alkaneet kisaamaan vuoden 2011 alusta alkaen. Peten suurimpia nautintoja ovat salaa sängyssä nukkuminen, vapaana juoksentelu sekä syöminen. 

Kuva: Tuula Aho

Kuva: Nia Nurmi
Kuva: Mika Kuusimäki
Pimun (Pepeto's Desiree) hankinta ei ollut niin harkittua kuin Peten mutta kaukana huonosta voin tätäkin päätöstä pitää. Olin jo melko pian Peten hankinnan jälkeen päättänyt seuraavan koirani olevan  sijoitusnarttu ja cairnterrieri tietenkin. Olimme Peten kanssa Noormarkussa trimmissä, kun trimmaaja (ja Pimun kasvattaja) kertoi hänellä olevan pentuja. Juttu luisti trimmin ajan ja trimmin päätteeksi Hanna kysyi, halusinko nähdä pennut. Pimu taisi olla tuolloin vain muutaman viikon ikäinen ja rakkaus pientä kohtaan iski välittömästi - neiti oli pakko saada kotiin!!! 

Pimu on suunnattoman huomionkipeä, pirteä ja rakastettava cairnterrierineiti. Pimu rakastaa olla huomion keskipisteenä ja etenkin miehet saavat usein huomata tämän hellyydenkipeyden, kun neiti viihtyy selällään vieraiden edessä vaikka tunnista toiseen. Pimu on väritykseltään kauniin punabrindle. Neiti on saanut kasvaa vähän luonteelleen sopivasti "luonnon lapsena", jonka kanssa en ole (ainakaan vielä) niin tavoitteellisesti alkanut harrastamaan kuin Peten kanssa. Pimunkin kanssa ollaan kuitenkin näyttelykehissä käyty, tokoon tutustuttu ja agilityn alkeetkin ovat hallussa. Kun sijoitusnartun velvollisuudet on hoidettu, aion ottaa agilityn meillekin kunnolla treenin alle. Vielä vähän aikaa Pimu saa aikuistua :) Pimun lempiasioihin kuuluvat hemmottelutuokiot, Peten kiusaaminen sekä Kamu-veljen kanssa leikkiminen.