Pääsiäinen - epävirallisten kulta-aikaa

Toukokuun koitokset lähestyvät ja päätinkin pyhittää pääsiäisen tienoon koirille ja hyville harjoittelutilaisuuksille. Pitkäperjantaina lähdimme Pimun kanssa tytöissä Dogo Argentinojen järjestämään match showhun K-Raudan piha-alueelle. Lisäkäsiksi, valokuvaajaksi ja loistavaksi seuraksi saimme matkaamme Annikan, joka onkin valokuvannut kaikki ko. päivältä olevat valokuvat! Kiitos Annika!

"Vähän minuu jännittää.."

Pimu käyttäytyi odotellessa tosi hienosti ja jaksoi hyvin pitkän päivän. Odotteluajat neitonen makaili rennosti auringossa lähes muista koirista välittämättä. Esiintymisintoa show neidiltämme kuitenkin löytyi ja prinsessa innostui heti, kun kehään lähtö lähestyi! Pimu seurasi oikein kauniisti minuun keskittyen, häntä heiluen ja elämäniloa pursuten. Tuota neitiä on ilo esittää!

Kauniisti esiintyminen jatkui myös kehässä, eikä isokaan koiramäärä neitiä juuri häirinnyt. Pientä pitkäjänteisyyden puuttumista ilmassa kuitenkin esiintyi, kun tuomari seisotti meitä Pimun mielestä selkeästi liian pitkään, kun hän ei enää olis jaksanut lopussa pysyä paikallaan. Myös pöydällä olo oli pelottavaa, mutta tuomari oli onneksi varsin ymmärtäväinen ja rohkaiseva. 

"Aaaapuaaa, oon liian korkeella.."

 Kokonaisuudessaan olin Pimun suoritukseen kovin tyytyväinen, vaikka pöytä pelottikin ja pitkäjänteisyys puuttui. Pitkäperjantaina meitä lämmitti ihana aurinko ja tuomarikin muisti pientä prinsessaa palkitsemalla hänet ensin punaisella nauhalla ja sijoittamalla neitosen lopulta punaisten pienten aikuisten toisiksi parhaaksi koiraksi :) Oon erittäin ylpeä neitosesta, kilpakumppaneita kun oli 40!

Seuraava yritys meillä oli ensimmäisenä pääsiäispäivänä Noormarkussa. Sielläkin oli vuorossa match show ja ajattelin kartuttaa Pimun kehäkokemusta vielä sielläkin. Koiria piisasi taas vaikka muille jakaa ja aurinko porotti perjantaita kuumemmin. Pimu oli melko vetelän oloinen kehän ulkopuolella, mutta jaksoi esiintyä nätisti vuoromme vihdoin tullessa. Seisomiseenkin oli löytynyt hiukkanen pitkäjänteisyyttä ja neiti pysyi paikallaan perjantaita paremmin. Pöytä pelotti yhä.. Harjoitusta siis siihen tarvitaan vielä ennen Rauman näyttelyä!!! Tällä kertaa meillä ei onnea matkassa ollut, vaan tuomari antoi meille ensin sinisen nauhan, emmekä sijoittuneet sinisten joukossa. Liekö kovatasoinen skaba vai huonoa tuuria..;)

Toisena pääsiäispäivänä oli Peten vuoro päästä estradille! Match shown sijaan suuntasimme omalle treenihallillemme epävirallisiin agilitykisoihin Jaakko apunamme. Olin ilmoittanut Peten vain ykkösluokan kisaan, myöhemmin harmitti, että jätin mölliluokan väliin.. Ennen vuoroamme Pete oli suunnattoman levoton, ärhenteli muille koirille ja haisteli vain hallin lattiaa.. Siitäpä mä sain itsevarmuutta ja intoa.. NOT!!! Rata vaikutti ihan mukavalta, tosin alussa koiran piti odottaa aika kauan, jotta saisin tehtyä tien niin kuin halusin. Odottaminen kun on lähiaikoina ollut meille kovin vaikeaa..

Startattiin luokassamme seitsemänsinä. Pete yllätti mut heti alussa odottamalla tosi kauniisti, kun kävelin haluamaani kohtaan. Heti lähdössä kuitenkin kosahti, ja Pete tiputti ensimmäisen esteen. Sen jälkeen viis estettä meni oikein sujuvasti, kunnes tuli keppien vuoro. Siitä napattiin heti kaks vitosta, lähteminen kepeille kun oli kovin vaikeaa.. Keppien jälkeen en sitten tiedä, et luovutinko mä vai mitä tapahtui, kun kaks seuraavaa estettä mentiin vielä aika mukavasti, mutta sen jälkeen Pete meni lähinnä miten itse halusi.. Tuli kyllä samaan suuntaan kuin minä, mut suoritti esteitä, jotka nyt suinkaan sattuivat kiinnostamaan.. Nauraen poistuttiin radalta, hyvä fiilis mulle kuitenkin jäi, vaik ei suoritusta mitenkään voikaan kehua!:D Tästä on hyvä jatkaa Hämeenkyrön kisoja jännittäen ja kauhulla (sekä vähän innollakin) odottaen :)

Tapahtumarikkaan pääsiäisen jälkeen on ollut tasoittumisen ja rauhoittumisen aikaa, ja viikonlopuksi muruset pääsevätkin mökille rentoutumaan mummun, pappan ja Jaken kanssa! Se olis sit puoltoista viikkoa Hämeenkyrön koetukseen..