Pimu, Pete & Pihka

Pimu, Pete & Pihka

6.3.2016

Vuoden Tokocairn 2014 ja TK2

Mä oon aikalailla jättänyt niin blogia kuin nettisivujakin huomiotta.. Pahoitteluni tästä! Tänään koitan kirjoitella muutaman kirjoituksen, mutta tällä kertaa en lupaile uusia tekstejä ennen kuin oikeasti tiedän niitä ehtiväni kirjoittamaan :D 

Ensimmäisenä haluan kertoa teille Kapusta, tuosta maailman ihanimmasta TOKO-cairnista! Poitsu saavutti jotain mielettömän upeaa viime syksynä syntymäpäivänään 26.9.2015 - Kapu sai Ikaalisten kisassa 278 pistettä saavuttaen 1-tuloksen ja näin ollen edellisessä tekstissäni hehkuttaman TK2-koulutustunnuksen!!!! Tää on ihan uskomattoman upeaa :) Cairneja, joilla on TK2-tunnus , ei kovin montaa ole. Oon suunnattoman ylpeä Kapusta, Peten ja Pimun pojasta, ja sanoinkuvaamattoman kiitollinen Sirkkikselle, joka jaksaa tuon omaa tahtoa omaavan cairni-miehen kanssa treenata ja kisata. 

Ohessa kuva Kapusta ylpeänä kisan jälkeen synttäripäivänään: 





Viime tekstin lopulla lupasin kertoa myös Kapun tuloksesta Vuoden 2014 Tokocairn-kilpailussa. Monet varmaan arvasivatkin kun asiaa jo noin hehkutin, että Kapu todella voitti tuon Vuoden Tokocairn 2014-tittelin. Meillä oltiin niin rinta rottingilla! :) 

Kapun omistaja Sirkka-Liisa Uusi-Rasi kirjoittikin Kapusta lehteen voittotekstin, jonka olen luvan saanut liittää tähän: 


"TK 1  Pepeto’s Gabriel ”Kapu” synt. 26.9.2011
Kasvattaja Hanna Granholm-Huhtala
Omistaja Sirkka-Liisa Uusi-Rasi


Kapu tuli meille marraskuussa 2011 kaveriksi 8-vuotiaalle Topi-cairnille (Sinermäen Lorenzo synt. 2003). Ihanan Topin ansiota on, että halusimme toisenkin cairnin.

Topin kanssa kävimme arkitottiksessa ja jo silloin huomasin, että cairn on mitä oppivaisin rotu. Näin ollen oli selvää, että myös Kapu pääsi koirakouluun. Olen aina ollut kiinnostunut koiran kouluttamisesta ja pitänyt tärkeänä sitä, että pikkukoiratkin koulutetaan.

Heti pentuna koulutin Kapua aiemmin oppimillani taidoilla. Kahdeksan kuukauden ikäisenä aloitimme palveluskoirien pentukurssilla. Kesät 2012 ja 2013 treenasimme ulkokentällä arkitottista ja talvet huilattiin. Heinäkuussa 2013 aloitimme kouluttajan suosituksesta tavoitteellisella tottelevaisuuskurssilla paikallisessa koirakoulussa.

Tuolloin en vielä uskonut koskaan kisaavani. Toko-ohjaajana olin aivan kokematon ja kisat tuntuivat silloin pelottavilta. Tarvitsin enemmän koulutusta kuin koirani, joka oppi alokasluokan liikkeet todella helposti. Kapu teki alusta alkaen kaiken häntä heiluen ja innokkaasti. Lopulta kouluttajamme alkoi kysellä, milloin starttaisimme ensimmäiseen tokokisaamme. Totesin itsekin, että jos treeneissä ja kotona osataan, niin miksei sitten kokeissa.

Aluksi monet kisat menivät meiltä ohi, koska niihin oli vaikeaa päästä, ellei ollut nopea ilmoittautumaan heti puolilta öin. Ensimmäisiin ALO- kisoihin pääsimme helmikuussa 2014, kun Kapu oli 2.5-vuotias. Alkuvuodesta kisasimme hallissa kolme kertaa, tuloksena kaksi 1-tulosta ja yksi 3-tulos. Vappuna 2014 saimme kolmannen ALO1-tuloksen ja TK1 koulutustunnuksen Ikaalisten ulkokisoissa pienessä pakkasessa. Ojentaessaan TK1-koulutustunnuksen tuomari totesi:”Todella harvinainen rotu tokossa”.

Saimme TK1-koulutustunnuksen helposti, joten nälkä kasvoi ja TK2 alkoi näyttää mahdolliselta. Eli ei muuta kuin AVO-liikkeitä treenaamaan. Kävimme kesäkuussa kokeilemassa AVO-luokkaa ”Möllissä” ja saimme hienon tuloksen. Osaamisestamme vakuuttuneena ilmoittauduin ensimmäisiin AVO-kisoihin. Nämä kisat eivät sitten menneetkään kuten aikaisemmat ja vastoinkäymiset alkoivat. Kapua tuntuivat vievän enemmän hajut ja vietit kuin ohjaaja. Ellei kisapäivänä ollut pökerryttävä helle (pisteet 95), niin kisapaikalla edellisenä päivänä ollut sirkus ja sen jättämät hajut veivät ”miestä” mukanaan ja suoritus oli sen mukaista (ohjaaja keskeytti). Saati sitten, että kehän ulkopuolella oli muutama paikka, jotka olivat vielä merkkaamatta ja pitihän ne mennä merkkaamaan seuraamisen yhteydessä (tuomari keskeytti).

Näiden kaikkien pieleen menneiden kisojen jälkeen tarvitsin pienen tauon kisoista kerätäkseni kasaan musertuneen itsetuntoni palaset. Treeneissä kaikki meni aina hienosti ja lopulta uskaltauduin joulukuussa kisoihin, joissa saimme AVOIII-tuloksen. Menetetyt pisteet johtuivat enemmän ohjaajasta kuin koirasta. Olin kuitenkin tyytyväinen tulokseen ja siihen, että vielä uskalsin mennä kisoihin kaikkien epäonnistumisten jälkeen.

Nyt tammikuussa saimme ensimmäisen AVO1 tuloksen. Erityisen iloinen olin, kun tuomari antoi 10 pistettä kokonaisvaikutuksesta, muutenkin Kapu suoritti liikkeet hienosti tällä kertaa.

Tulevaisuus näyttää saammeko TK2:n ennen uusia toko-sääntöjä. Jos ei, niin jatkamme sitten uusin säännöin 1.8. jälkeen. Tällä hetkellä treenaamme ohjatuissa treeneissä kahtena päivänä viikossa.

Kapu on aivan ihana koulutettava, aina innokas lähtemään koirakouluun ja nopea oppimaan. Ohjaajalle tuottaa pientä päänvaivaa uroskoiran viettimaailma, kun ”hajut” vievät miestä enemmän kuin ohjaaja. Hankalin liike meillä on seuraaminen, mikä on Kapun mielestä tylsää touhua. Lempiliikkeet ovat nouto, kaukot ja hyppy.

Huumoria ja hyviä herkkuja pitää olla varusteena, kun treenaa vilkasta uros-cairnia tokokentille.
Kotitreenit ovat hauskoja, kun mukana on oma häiriökoira, Topi 11 v, joka tekee samoja toko-liikkeitä parhaan kykynsä mukaan Kapun vierellä.

TOKO-terveisin Kapu ja Sirkka-Liisa"

Vuoden Tokocairn 2014: TK1 TK2 Pepeto's Gabriel
 Vielä kerran lämpimät onnittelut tuloksesta sekä Kapulle että Sirkkikselle! Nyt sitten jännitellään vuoden 2015 tuloksia, jotka julkistetaan ihan lähiaikoina ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti